Muovitonta saunan maalausta ja luomulauteen metsästystä

Saunan värjäysaineen etsintä oli haastavaa. Lähirautakaupassa ei ole muuta valinnanvaraa kuin jollakin salaisella liikesalaisuudella värjättyä vesiliukoista saunasuojaa. Koostumuksesta en ole yhtään varma. Yritin kysellä, mutten saanut vastausta. Koska on vesiliukoista, en usko että säästyisin muovilta. Niinpä pitkällisten etsintöjen jälkeen päädyin Virolaisen luonnonmukaisia maaleja valmistavan Amellon Saunan Petsiin. Se on spriiliukoista hartsi-pellavaöljypetsiä jonka päälle vedellään vielä viimeistelyksi kerros öljyä. Laskin kulutuksen väärin (unohdin lauteen rakenteet) ja koska Saunan Petsin saatavuus on huonoa, löysin hätäavuksi Liberonin melko vastaavan tuntuisen spriipohjaisen kuultomaalin ihan K-raudasta. Sen levitys oli asteen helpompaa ja sävy melko sama, joskin hiukka tummempi. Molempia voin ilolla suositella muillekin, joskin näidenkin kohdalla kunnon liuotinnaamari pelastaa pahoilta päiväkänneiltä. Ne kun tulee varmasti ekstrana jos kuvittelee avonaisen ikkunan tuulettavan tarpeeksi.

Pihkapuuthan itkevät saunassa. Massiivimännyn pihkaneritys on melkoista. Saunan seinät on syytä petsata ennen ensimmäistä lämmitystä jottei pihka pääse sitä ennen puusta ulos. Petsihän ei sen läpi seinään mene. Jos kyseessä olisi vain paneeli, pihkaamisen saa joko estettyä tai hyvin minimiin sillä että koko ensimmäisen lämmityksen ajan kastelee seiniä ja kattoa jatkuvalla syötöllä. Ei kovin rentouttavaa, mutta toimii. Massiivipuuhun se ei ikävä kyllä auta, mutta tuleepahan savusaunafiilis kun pihka kruunaa tummat seinät. Sitä on meidän saunan seinissä jo niin tuhottomasti että jos jaksaisi kaapia, saisi siitä pihkasalvaa loppuiäksi.

Saunan tiiliseinään tehtiin kunnon kalkkirappaus. Halusin värjätä sen harmaaksi jottei se veisi huomiota vaaleilta lauteilta kun kaikki muu on tummaa. Mutta millä sen värjäisi... Yritin ensin sekoittaa nokimustaa kalkkiin. Hankalaa oli ja tuhottoman pitkän ajan päästä kun totesin sen olevan tasaista, maalasin sillä kerroksen seinään. Maalissani muhi kuitenkin aikapommi. Muutaman viikon päästä seinä oli pilkullinen kuin Peppi Pitkätossun hevonen. Ei kun sitten soittoa maalariserkulle. Marssin sitten ostamaan uudet pigmentit ja koska koko muu seinäkin oli sotkettu spriilitkulla, kippasin pigmenttipurkin täyteen spriitä ja sekoitin aika löysän nokivellin kalkkiin nopeasti koneella vispaten. Sprii haihtuu niin supernopeasti, että siinä hommassa on syytä olla rivakka. Ja välillä jouduin lisäämäänkin ohennetta ettei sama pilkkukatastrofi olisi toistunut. Tällä kertaa seinä onnistui kivasti. Ja sai elävän pinnan kun vetelin hakkurilla ristiin sikinsokin. Pigmenttipilkkuja ei ole enää tullut.

Lauteet tehtiin säästöbudjetilla. Koska talopaketin kylkeen ympätyt metrilauteetkin (mistä sahataan vain sopiva pätkä), olivat käsittämättömän kalliit ulkonäköön nähden, mentiinkin suoraan puukauppaan. Lajiksi valittiin haapa, koska se on kotimainen, johtaa huonosti lämpöä ja on vaalea, jolloin puu pääsee oikeuksiinsa tumman seinän vieressä. Perus puuliikkeestä ei kuitenkaan oikein löytynyt haapaa muuten kuin ohkasina kepeinä laudepuina. Kaikkea eksoottista on ja lämpökäsiteltyä, mutta ei tavallista haapaa leveänä lankkuna. Eikä oikein haluakaan löytynyt paksumman haapalankun hankkimiselle. Niinpä marssimme Fiskarsin laatupuuhun, mistä löytyy kaikkea tuppeensahattuna. Haapa on halpaa kuin mikä. Ei kun muuli täyteen ja läheisen koulun höylälle hinkkaamaan. Lauteiden etureunat jätettiin käsittelemättä. Ne on "luomuviistetyt" niloineen päivineen. Lapsia varten istuin- ja jalkatason väliin laitettiin putoamisesteet. Lauteiden alta löytyy lämminvesivaraaja. Lopputulosta ei öljytty millään, koska sitä ei tarvitse. Öljytyn lauteen sanotaan lämpenevän herkemmin. Käsittelemättömänä puu harmaantuu pikkuhiljaa, mutta antaa harmaantua vaan. Vuosipesun voi hoitaa näin ollen hiekkapaperilla. Ohennusvaraakin löytyy. Viitisen senttiä on lankuilla paksuutta. Ei kun pyllyt riviin! Näille lauteille niitä menee keskimäärin kuusi.

Valaistuksen hoitaa kymmenisen kuitua ja kiukaan päällä oleva isompi kuituvalo. Onneksi ne ovat kirkkaat, sillä tummat seinät hukkaavat paljon valoa. Tunnelma olisi aivan liian valoisa jos seinät olisivat vaaleat. Kiukaan virkaa hoitaa Harvia. Siihen on kyllä ehkä lisättävä yläliitäntä kivikoreineen lämmitysteknisistä syistä.
Pesutilojen puuseinät ja katto on vedelty Allbäckin valkovahalla, jotta roiskeen alle jäävä puu ei ime niin paljoa kosteutta. Väri on valkoisempi kuin kuvissa, koska niissä vallitsee melkoinen sekavalo. (Harmaa laattaa seinän alaosassa ja lattiassa on samaa). Pellavaöljyvahan mukava puoli on ehdottomasti se, että sitä riittää yksi kerros. Ovi on maalattu mantelinvalkoisella pellavaöljymaalilla. Saunan ovi saunan petsillä. Kylppärin lamput on ledejä.

Ylijäämänaulakot

Hei taas pitkästä aikaa! Olen ollut väsäämässä kaikkea jännää. Samalla mietiskelin muun muassa, mitä tekisin turhilla koukuilla ja naulakoilla. Eihän mulla loppu elinikänäkään ole tarvetta kaikille niille. Vessasta löytyi kuitenkin vielä seinä, missä ei ollut mitään järkevää. Niinpä poistatin siitä hyllyn, missä ei säilytetty juuri mitään ja ryhdyin ruuvailemaan. Vielä puuttuu muutama, joten joko treenailen rautalangan vääntöä tai kirjoitan joulupukille.

Lisäsin sitten vielä muutaman kuvan jotka olen ottanut kylppärissä. Toinen kissani hengailee toisinaan lavuaarissa odotellen että joku avaa sille hanan. Hän kun arvostaa raitista lähdevettä kupissa seisoneen sijaan. Toinen nukkuu välillä kylppärin pyyhehyllyssä. Ja tietty yksi pikkutaaperon kylpykuvakin täytyy mahduttaa mukaan. Pitäisi printtailla lisää!

Sumuinen aamuretki korppimetsään

Pojat on vähän kipeinä kotihoidokkeina ja aamuksi piti keksiä jotakin tekemistä mikä ei pikkupoikia rasita. Siispä kauniin sumun vallitessa kärräilin pojat pienelle retkelle korppimetsään. Se sijaitsee hienon kallion päällä, mutta sinne pääsee myös toista kautta tietä pitkin. Korppeja ei paljoa tänään näkynyt. Johtuisikohan kimeästä kälätyksestä että bongattiin vain yksi. Kuultiin kyllä useampikin. Yleensä niitä löytyy tuolta pieneltä metsäkaistaleelta seitsemänkin kerralla. Siellä on ainakin kaksi pesää, hieman sivummalla vielä yksi. Ympäriltä on kaadettu valtavan paljon metsää. Toivottavasti niitä pieniä jäljellä olevia saarekkeita ei enää kaadettaisi. Tällä kylällä näkee kymmenessä minuutissa enemmän korppeja kuin ihmisiä parissa kuukaudessa.
Sumuinen, kylmä ilma, on muuten hyväksi orastavalle kurkunpään tulehdukselle, kunhan muistaa pukeutua lämpimästi.

Kylän keskus, tästä pääsee viiteen suuntaan. Mustavalkoinen värikuvassakin.

omistajan vaihdos tai kyntäjän yllättänyt sade

Yksinäinen korppikin osui kuvaan

Sitten vielä pari räpsyä kotipihalta:

ruusupapu kukkii ja voi hyvin

kehäkukkia, ruusupapuja, maa-artisokkaa ja rikkaruohoja

Nythän on varsinainen tomaattisesonki!

'Sungold'

Minä kun jo ajattelin että kun on niin kylmä, kaikki vaan mätänee kasvihuoneisiin. Niinpä en kiireissäni käynyt siellä melkein viikkoon. Kun sitten menin sinne, löysin hirveät määrät tomaatteja ja kurkkujakin oli vielä muutama. En ollut yölläkään laittanut mitään tuikkuja niihin ja eilen oli maa jo kohmeessa ja rappunen liukkaana aamulla. Mutta niin vain oli huoneissa ollut riittävän lämmintä. Tomaatit ei toki ole enää niin makeita kuin kesällä, mutta ihan syötäviä. Tämän tilan tapaan "ne vietiin käsistä", kakarat kun ovat melkoisia kasvissyömäreitä.

Kurkuistakin voi jo kommentoida enemmän kuin alkusesongista. Luomut 'Tasty greenit' ovat olleet paljon suositumpia, koska ne ovat maukkaampia. Piikikkyyskään ei haittaa kun ne voi silpasta talouspaperilla pois. Ja siinä missä hybridi 'Saladin F1' on jo aivan vainaa ollut kuukauden päivät, luomukurkku senkun tekee kurkkuja. Se on siis paljon kylmänkestävämpi. Kurkkuhuonetta ei ole eristetty juurikaan ja katon rajalla on isoja rakoja joten jossakin kennohuoneessa voisi olla lämpimämpi. Ensi vuonna laitan koko huoneen luomupiikkikurkkuja.

'Häränsydän'

'Sungold'

'Tasty green'

'Saladin F1'

'Tasty green'

Omat päärynät ne vasta on hyviä!

Ällistys oli suuri kun vasta pari vuotta vanha päärynäpuu teki päärynöitä niin että oksat notkui. Ja että ne pikkuruiset päärynät oli vielä niin hyviä! Saattaa olla että en istuttelekaan enempää omppupuita, vaan keskityn päärynöihin sen sijaan. Lajike on Pepi, mikä on itsepölyttyvä. Sen kaveriksi voisi hankkia vielä muutaman lisää ehkä useampaakin lajia. Pojat myös popsii niitä mielellään.

Retki hienolle kalliolle

Lasten kanssa on välillä hauska käydä metsäretkellä. Asumme täällä vuorien välissä, joten käytiin katsastamassa ihan vaan kalliota. Tämä ei näytä tielle näin hienolta, toki korkealta kuitenkin. Sen toinen puoli on tien toisella puolella parin sadan metrin päässä. Kallio on ikäänkuin katkennut keskeltä. Jäljelle on jäänyt kaksi pystysuoraa seinää. Todella korkeita sellaisia. Välistä on varmaan aina mennyt tie,  ja sitä ennen kärrypolku. Kiertomatkaa harjujen takaa tulisi kilometritolkulla. Nämä mäet ovat niin korkeita että ukkoset usein kiertävät meidät niiden takaa. Monesti olen katsellut kuinka parin kilometrin päässä myrskyää ja meillä on ihan selkeää. Siihen parin kilometrin matkalle mahtuu kolme korkeaa mäkeä. Tämä on toinen mäki. Kutsun niitä vuoriksi koska ne ovat melko korkeita. Mäki kuulostaa vähättelyltä.
Paikka on niin jännän oloinen että se on varmaankin ollut joskus joku pyhä paikka. Kallion laella on vielä ihan reunalla valtava kivenmurikka, joka näyttää siltä että se voisi pudota. Vesi virtaa muutamasta kohdasta alas liristen ja pystysuora seinä muuttaa puheäänenkin kaikuvaksi. Birk tykkää soittaa huuliharppua. Täällä se kuulostaa erityisen hienolta.