Kauhistus kasvihuoneessa

En muista milloin olen viimeksi huutanut säikähtäessäni! Tuskin koskaan, mutta tänään oli ihan pakko. Tapahtumasta on jo tunteja aikaa ja edelleen on sydän nurinpäin kurkussa.

Syyllinen on oikeassa alanurkassa

Olin kasvihuoneessa erottelemassa kesäkurpitsan taimia toisistaan kun laitan aina liikaa siemeniä pieniin taimiastioihin. Niitä siinä olin jo varmaan vartin purkitellut erilleen ja homma oli loppusuoralla. Nostin sivuun ison sinkityn tarjottimen millä kurpitsat ja maissit olivat viettäneet aikaansa. Se oli osittain mullan päällä ja osittain kuvissa näkyvän tiilistä ladotun laarinreunan päällä.

Syyllinen näkyy jo aika hyvin. 

Ihmettelin kun mullassa oli iso reikä. Aivan kuin joku olisi käynyt rautakangella hujauttamassa. Kumarruin katsomaan tarkemmin... Ja jotain hyppäsi kohti. Säikähdin niin että huusin ja peräännyin. Tämä puolen metrin loikan pompannut, häiritty kasvihuoneen asukki, meni äkkiä takaisin kotikoloonsa!

Se oli 'Bufo bufo' ! Ja minä vein konnalta katon. Ja kyllä se onkin sitten ruma, varsinkin naamalle hypellessään! Mutta niin hauska tapaus kuitenkin että rakensin sille uuden katon arkkitehtitoimiston näytekappaletiililaatasta, jotta hän saa rauhassa löhöillä kosteassa mullassaan. Saattaa olla että huomenna selvittyäni järkytyksestä teen sille vielä paremman, jottei hän joudu liikaa kärsimään auringonpaisteesta päivisin. Kasvihuoneessa kun on melkoisen lämmintä aurinkoisella säällä.

Rupikonna eli kansankielessä rupisammakko tai korpisammakko, on rauhoitettu laji. Ja hitusen myrkyllinen, mutta ei järin pahasti. Tämä oli varmaankin täysikasvuinen tapaus, hiukan yli 10 cm pitkä. Rupikonna voi elää jopa 40-vuotiaaksi ja ne ovat erittäin paikkauskollisia, joten tästä voi saada pitkäaikaisen kaverin! Paljon kivempi tämä on kuin se kyykäärme minkä tapasin täällä pari vuotta sitten. Mutta mihinköhän on sisilisko kadonnut???

Tomaatit väsää jo kukkia

Sain testattavakseni 'Outdoor girl' -lajikkeen siemeniä. Esikasvatettuani niitä aikani sisällä, kuskasin ruukut muiden taimien mukana muurahaisten tieltä kasvihuoneeseen. Ehkä ne jäivät sinne hiukan liian pitkäksi aikaa hallansuojaan. Ne nimittäin meinaavat jo ryhtyä kukkimaan! Toiset tomaatit ovat pienenpieniä taimia, toiset kukkii. Aikainen lajike kyllä todellakin, mutta saako näiden jo antaa kukkia?
Uskallankohan siirtää nämä jo (tai enää) ulos? Meillä tuulee aivan tautisesti. Näiden rungot ovat kyllä ihan eri kaliiberia kuin perus kasvihuonelajitovereidensa. Ehkä ne voisivat selvitä hengissä jossain terassin suojissa, tuulelta piilossa. Sinne ei vaan sitten välttämättä paistele tarpeeksi aurinko. Varkaitakin tulee. Niistä pitäisi antaa 3-4 kasvaa, jotta tomaatista tulisi pensasmainen.

Innolla odotan mitä näistä tulee!

Pihamme kukkaloisto!

Saamme nyt nauttia tästä häikäisevän kauniista kukkamerestä pihallamme! Kerrankin sitä tuntee olevansa menestynyt. Sekä puutarhurina että maanviljelijänä. Kiitollinen maatiaislajike! Terveellinenkin vielä! Ruohonleikkurimme siis irtisanoutui, joten pulassa ollaan...

Ei kun ihan oikeasti voikukatkin ovat mielestäni kauniita. Kivituhkatulla pihalla vaan hiukan hankalia.

 

Hyvin näkee missä kohtaa leikkuri hajosi!

Tulihan sekin päivä elettyä kun koirani lukitsi itsensä vessaan

Niinpä niin, otsikossa se jo tulikin. Oltiin poissa kotoa, koira lukittautui vessaan. Miten? Ei harmainta hajua. Ehkä meidän kummitus teki sen tai sitten koiruus sattui vain hyppimään sopivasti. Ei ole kovinkaan helppo homma, sillä salpa on ehkä lähemmäs 1,5m korkeudella. Sitä siirrettiin ylöspäin kun poikamme teki saman tempun pari vuotiaana.  Saattaa olla että salaisuus piilee Sepon (juu koiran nimi se on) geeneissä.  Hänhän sai alkunsa niin että Sepon isukki loikkasi suunnilleen mun korkuisen lauta-aidan yli kun Sepon äiti oli juuri sopivassa vuoden kierron vaiheessa tuotu eläinsuojelun puolesta väliaikaishuostaanottomajoitukseen kyseiseen paikkaan. 

Että tämmöistä. Pitäisi olla kai sorkkarauta aina käden ulottuvilla että voi availla vessanovea tarvittaessa.

HDR -terassi

Aloin testailemaan photarin HDR-toimintoa. Ideana on siis yhdistää yli ja alivalotetun kuvan hyvät puolet jotta kuvan sävyskaala olisi mahdollisimman laaja. Samaan kuvaan kun ei mahdu aurinkoisella säällä sekä vaalea, että tumma pää skaalasta. Yleensä siis joutuu uhraamaan jomman kumman. Joko tulee vitivalkoista tai sysimustaa johonkin kohtaan. Siis varjot tukossa tai valot puhki. HDR-kuvissa näin ei siis pitäisi käydä, vaan kaikki sävyt pitäisi pystyä kaivamaan esiin.

En kylläkään oikeastaan tiedä tykkäänkö tyylistä vai en. Joihinkin tilanteisiin se epäilemättä sopii. Jos siis ulkona on sysimusta yö ja kuvassa pitäisi näkyä myös sisälle valoisaan. Mutta perus päiväkuvasta saa mielestäni mukavamman katsottavan ihan vain raw-kääntimen highlight ja shadow - säätimillä. Tuulisella säällä HDR:n tulee helposti haamuoksia puihin, koska on tosiaan ainakin se kaksi kuvaa yhdessä. Mitään liikkuvaakaan ei oikeastaan kannata kuvailla. Ellei sitten kuvaa juuri siksi ihan vaan leikkiäkseen efektillä. Tätä pitää kokeilla vähän paremmin kunnon ääriolosuhteissa. Photarin oman lisäksi on muitakin HDR-plugineja, joista voisi kokeilla jotakin jos se ei maksa kauheasti.

Sanotaan että HDR:ssa on kaikki mitä silmäkin näkee, mutta se karsea yliterävöinti ei ole ainakaan sitä mitä minun silmäni luonnossa näkee. Se ehkä tekee niistä liian epätodellisia. Eikä sävytkään ole paljaalla silmällä nähtävissä samaan aikaan. Jos katsoo valoon, ei näe synkimmän varjon yksityiskohtia. Autolla ajaessa se on hiukan ongelmallistakin toisinaan. Silmä näkee tietysti laajemman skaalan kuin kamera, mutta aika karsean näköiseksi menee ahtaa liian suuri aukkoskaala liian ahtaaseen muottiin. Mun silmää miellyttää enemmän se, että on myös oikeasti tummaa ja vaaleaa.

RAW-säätimillä säädelty, vähän myös punaista poistettu punaisimmasta

HDR, aika lähellä ohjelman ehdotelmaa. Emmäätiiä... platku, muistuttaa havainnekuvaa. Tällaisia näkee paljon netissä photarin esimerkki-hoodeeärrinä

HDR, vähän lisää tummaa ja vaaleeta (haamut edelleen oikealla ylänurkassa)

Ei mitään säätöjä, suoraan raw-jpg

Eilen oli vuoden vaarallisin käärmepäivä

Aina kun tiluksiamme ympäröivässä pellossa tehdään toukotöitä, on pihalle tullut kyykäärmeitä. Muuten ne eivät täällä "sivistyksen" parissa viihdy, mutta traktorit jyristävät maata sen verran että käärmeet lähtevät lipettiin ilmeisesti pellon vieressä olevasta romahtaneesta maakellarinrauniosta. Ne eivät kai havaitse ihmisten ja eläinten askeleita traktorin tärinän keskeltä. Muulloin ei ole kyitä pihalla näkynyt. Rantakäärme ja vaskitsoja vain, mutta ne ovatkin ihan tervetulleita.

Yhtenä vuonna juttelin naapurin kanssa pellon laidalla. Olin laittanut koiran vieläpä kiinni kun sillä oli pentuna taipumusta käydä pellolla tervehtimässä traktoreita. Traktori oli pellolla käynnissä kun rupateltiin hetki. Sitten lähdin talolle päin, koira oli hihnassa edelleen. Hirveä ulvaisun kera Seppo (koira siis) hyppäsi huutaen takaperin metrin verran. En nähnyt mitään, mutta ulvomisen syyksi paljastui hyvin nopeasti käärmeen purema. Seppo selvisi ihan hyvin. Kotona annettiin ensin kyytabletti. Sitä eläinlääkärit suosittelee vaikka siitä voi kai olla merkittävää haittaakin. Kysyin varmuuden vuoksi kahdelta lääkäriltä. Seppoa ei olisi kuitenkaan ilman saanut ilman kyypilleriä edes autoon asti, joten ehkä antaisin toistekin. Se kun ei anna nostaa itseään ja kipu oli sen sorttista että hammasta olisi tullut käsivarteen jos olisi edes yrittänyt. Puolikas annos riitti oikein hyvin. Kun hurttana vihdoin saatiin eläinlääkäriin asti, se sai vain vähän nestettä nahkansa alle, antibioottikuurin ja oli sen jälkeen aivan kuin ennenkin.

Tämän vuoden piruetit

 Toisena vuonna olin kasvihuoneessa laittamassa multaa ruukkuun. Paljain käsin tietenkin tapani mukaan. Seuraavassa hetkessä kun avasin saman multapussin uudelleen, siellä oli kyynpoikanen. En yleisesti kannata minkään tappamista, mutta siltä lähti kyllä henki hyvin nopeasti. Laatoitin lattian ettei niitä tulisi enempää sisään.

Kolmantena vuonna tupaamme tuli toinen kissa, Mörkö, kinttu hirmuisen turvonneena. Se joi kuin viimeistä päivää, mikä luultavasti pelasti sen munuaiset. Juotin vielä varmuudeksi ruiskulla lisää ettei vaan Möröltä nesteet loppuisi kesken. Täällä landella kun ei ole aina eläinlääkäriä tavoitettavissa. Tai tavoitettavissa on, mutta hän oli juurikin keskellä navettaa jeesaamassa jotakin isompaa kotieläintä synnyttämisessä. Hän olisi ollut vasta kolmen tunnin päästä tavattavissa. Sain käskyn mitata tassunympäryksen ja soittaa kolmen tunnin päästä uudelleen, mitata tassu uudestaan samasta kohdasta, sekä juottaa kattia niin paljon kuin mahdollista. Niin vanhalle kissalle ei kuulemma ole juurikaan mitään tehtävissä jos se ei myrkkyä kestäisi. Puremastakin kun oli jo kulunut jonkin aikaa. Kolmen tunnin päästä oli tassu jo reilusti pienentynyt, joten aloitin Mörölle vain antibiootit. Ja se selvisi ihan hienosti.

Eilen en nähnyt vilaustakaan kyykäärmeistä, eikä lapsille tai eläimillekään käynyt kuinkaan.

Kiinansipulia

Intouduin itsekin kylvöhommiin ja kylvin viimevuotisten kiinansipulien kaveriksi lisää kiinansipuleita. Edellisvuonna niiden menestys oli heikkoa kun ne kuivuivat kai kuoliaiksi, eikä mikään kukkinut. Sitten heittelin kauan kaipaamani salaatin siemeniä yhteen penkkiin kaurajuurten viereen. Niitä odotellessa...

Kaksivuotiaat kaurajuuret ja salaattipenkki

Myymälässämme valokuvaaminen kielletty !

Salainen kaasugrilli

Nämä tämmöiset lappuset jaksavat toisinaan huvittaa. Ne nimittäin riitelevät sananvapauslain kanssa. Niinpä otan niistä aina välillä huvituksekseni kuvia. Se on ihan täysin laillista, olipa kyseessä kauppa tai yökerho, tai vaikka Kelan office. Mietin myös, mitä ihmettä mitä kyseinen K-rautakauppa "salailee". Kaikkihan on siellä nähtävillä. Hinnat voi kirjoittaa ylös jos ne kiinnostaa, kameralla ei voi vakoilla mitään mitä ei muutenkin voisi. Vai onko myymälän järjestys ja visuaalinen ilme niin erinomainen? Itse otan nimittäin hirvittäviä määriä muistikuvia. Ihan vaan tyyliin tapettikuosi+hintalappu. Koska niin muistan parhaiten mitä vaihtoehtoja minulla on. Sehän on kaupankin etu. Enkä suinkaan aio tavastani luopua. Jos pelkona on se että ihmisiä kuvataan, niin se riski on tavallaan vaan otettava jos julkisella paikalla oleilee. Tietenkään epäsopivasti niitä ei saa julkaista, muuten voi joutua ongelmiin. Hyvän tavan mukaan voi luvankin kysäistä.

Kännykkäkamerasta kukaan ei koskaan huomauta, mutta jos otan kunnon kanuunan mukaan, niin toisinaan alkaa hyvinkin epäluuloinen toiminta. Sikäli se on aika paradoksaalista, että usein "kunnon" kameran omistajat yleensä myös osaavat käyttää sitä kunnolla ja ovat tietoisempia lain pykälistä. Lisäksi silloin kuvaaminen on aina täysin avointa ja nähtävissä, toisin kuin kännykkäkameralla räpsytellessä, millä saa usein samasta asiasta hiukan epäedustavampia kuvia.

Helpompaa on yleensä kysellä lupia jos on menossa jotakin tiettyä kuvaamaan esimerkiksi kauppaan. Toiset kauppaketjut ovat avoimempia kuin toiset. Eräänkin kerran monta vuotta sitten kun olin menossa kuvaamaan kemikaalihyllyä, ajattelin soittavani muodon vuoksi Tarjoustaloon, mutta luuriini hyökkäsikin ilmateiden halki hirvittävän ärhäkkä, vainoharhainen ja epäileväinen mieshenkilö, joka alkoi hyvinhyvin vihaisena tivaamaan, että missä liikkeessä olen. Ja duunini oli vain käväistä ottamassa parit kuvat johonkin koulun kemian kirjaan, kemiaa notkuvista hyllyistä. Ei sen kummempaa. Epäilemättä koulukirjoissa kyllä mainitaan varmaankin turhista kemikaaleista ainakin joidenkin vessanraikastimien kohdalla, mutta ukkelin reaktio oli kuin olisin ollut pommiuhkausta soittamassa. Mutta ei se mitään, kiitokset taas ässämarketin omistajalle!

Kerran sain vartijan perääni. Keskellä julkista ulkoilmaa, Kaivopihalla. Tiimarilla vaihtui omistaja tai yhteistyökumppani tai jotain, niin tarvittiin kuva logosta myymälän ikkunassa. Vartija tosin luovutti hyvin suosiollisesti kun huomautin paikan julkisuudesta. Kai niille tulee kivasti vaihtelua päivään kun voi sentään ajankulukseen koittaa rikkoa sananvapauslakia. Vartijastakin saa ottaa kuvan, kunhan ei sitten vaan julkaise sitä väärässä paikassa.

Muurahaiset sisään - taimet ulos

Nyt se iski! Nimittäin muurahaishyökkäys. Ja koska ulkona on ihanan lämmintä, taimet sai lähdöt pihalle. Kai ne uskaltaisi jo laittaa tuohon kennohuoneeseen? Saahan sinne lämmitystä jos on pakko... Ruukutkin on ihan liian pieniä. Isoimmat tomaatit ainakin pitäisi istuttaa laareihin jo. Aina mä oon niin hätänen ja sitten panikoin kun meteorologi lausuu "hallanvaara"! No, ulos saavat jäädä. Sisälamppukaan ei mitenkään kilpaile enää auringon kanssa, eikä yö-pari lämmitystä kasvihuoneessa varmaan miljoonia maksa.

Hyvä puoli muuten muurahaisissa on se, että pienempi poikanen pysyy hyvin poissa pahanteosta kun tiukan paikan tullen pyydän häntä etsimään muurahaisia. Aiemmin tänään sain niin kattavan raportin aiheesta että luulisin kuulleeni joka ikisestä ruokapöydän alla olleesta ainakin. 

Titis on erittäin messis

Basilika - tomaatin paras kaveri

Making of ... summer!

Kävimme Karhunkantajan kanssa koko päivän kuvausretkellä ihanassa metsässä! Nyt on kovalevyt ja kortit täyteen kohisevaa koskea, ihania rumpuja ja kuusenoksia...
Pitäisiköhän aloittaa ihan valokuvablogi? Tämä lapsien ja kasvien kasvatus -blogi on mennyt hiukan sivuraiteille...