Kesäkurpitsoiden ylituotanto-ongelman ratkaisu

Koska kaikki taimet selvisivät ja voivat hyvin, meillä on kohta tonneittain liikaa kesäkurpitsaa. Hetkeksi kun kääntää päänsä, ne kasvavat valtaviksi, eivätkä enää kelpaa ihmisravinnoksi. Niinpä tungimme takakontin täyteen ja veimme ne maistiaisiksi naapurin lampaille.

Kottikärryllinen niitä on

Lampaat olivat hiukan epäluuloisia, mutta en tiedä johtuuko se kesäkurpitsoista vai kahdesta villistä pojasta. Pienempi poikanen keksi hauskan leikinkin. Kun ottaa pari juoksuaskelta lampaita kohti, ne kaikki kirmaa karkuun. Jihaa!

Syytäkin on olla hiukan epäluuloinen!

Ukkospäivän evakkoreissu

Radiota piti säätää kovemmalle kesken syömisen, jottei jyrinä kuuluisi

Pojat ja koira katsoo lastenohjelmia

Koska isompi pikkupoikamme on nähnyt riittävästi ukkosen aiheuttamia sähköilmiöitä sisällä talossamme, ajattelin että paniikkia lieventäisi hiukan vaihtaa maisemaa saunalle. Ensin käytiin kaupassa ja satuttiin ihan mahdottoman kamalan rankkasateen keskelle. Sitten äkkiä kipitettiin autosta saunamökille ja siellä sitten istuskelimme koko päivän, koska koko ajan ukkosti. Karjaalla oli hurjempikin myräkkä, meillä 1km päässä Karjaalta satoi vain hiukan yli 10mm. Jytinää sen sijaan riitti, mutta poika otti ihan rennosti ja tunsi mitä ilmeisimmin olevansa turvassa. Pädi hoiti telkkarin virkaa. Siitä voi aika turvallisin mielin katsella ohjelmia kun se ei ole verkossa kiinni. Täällä nimittäin tuppaa hajoamaan pistorasioissa kiinni olevat vempaimet kun salama iskee toisinaan sähköverkkoon.

Välillä mörinä taukosi niin että päästiin hiukan kiikkumaan

Seppo ottaa rennosti

Onneksi koira on tottunut menoon ja meininkiin, eikä häiriinny satunnaisesta kellarin tärähtelystä, valoilmiöistä tai mellakasta. Se lähinnä nukkui, kun oli tylsää eikä viitsinyt ulkona kastella karvojaan.

Illalla tuli tietysti hirvittävän hieno sumu, joten nukutettuani lapset oli pakko käydä hiukan pellonreunalla rämpimässä. Harmi etten päässyt pidemmälle retkelle.

Terassilta

Suklaarusinoidensyöntimatka hienolle kalliolle

Syömishommat menossa

Tässä sadetta odotellessa lähdettiin aamulla katsastamaan meidän ukkosenestokalliota. Se on siis kovin korkea kallio, mikä ohjaa ukkoset yleensä muualle. Meillä myös sataa usein paljon vähemmän kuin tämän harju-kalliorivistön pohjoispuolella. Tunnelma ei ollut niin kaikuisa kuin yleensä tämän seinämän vieressä, koska puut oli lehdessä, oletan. Eikä pitkän kuivan kauden seurauksena lirissyt yksikään pikku purokaan alas korkeuksista.

Tämän pystysuoran seinämän vastinkappale on parin sadan metrin päässä. Jääkausi on paitsi katkaissut sen, jättänyt myös hienon kiven killumaan sen huipulle niin että se näyttää putoavan hetkenä minä hyvänsä. 

Aina yhtä ihana hauvelimme, Seppo, tuli melkein heti luoksemme mukanaan aarre! Onnellinen kompostipiski oli löytänyt ihanan luun, minkä toi meille ylpeänä näytille. Niinpä lapset söi suklaarusinoita ja koira jotakin peuran luuta, ja kaikki olivat onnellisia. Yök!

Metsässä oli myös tällainen hirvi! Ja koska paikalla oli jätöksistä päätellen käynyt oikeakin hirvi, oli siellä myös punkeilla bileet kun me tultiin kylään. Koiran turkista löysin ensimmäisen, toinen oli mun housujen päällä ja kolmannen bongasin pojan kutreista kun tein tehotarkastuksen kotipihalla. Niinpä ensi kerralla pitää myös olla varovainen. Ne on vaan niin turkasen pieniä että vaikeaa niitä on huomata, mutta me ollaan onneksi niin vaaleita että ainakin päästä ne on helppo löytää.

Ihanat pomppimissäät tänään!

Päätinpä ottaa pikkupojastani yhden neljävuotiskuvan lisää kun jäbällä oli sopivasti tukka sekaisin ja hän vaati saada olla ilman paitaa ulkona. Tukan leikkaamisesta on käyty paljon keskusteluja, joten se täytyy ikuistaa ennen mitään klipsimisiä. Niinpä pyöräilimme naapurin pihatien varteen pomppimaan. Palkkioksi poseerauksesta saa yleensä kasan karkkia! Pilvenhattarat olivat selvästi mukana juonessani ja asettuivat nätisti paikoilleen!

Kuinka kaalini muuttuivat pitsiksi?

Viime vuonna päätin etten enää ikinä viljele kaalia. Päätös ei pitänyt, koska siemenvarastoni pullisteli kaalinsiemeniä. Niinpä päädyin taas viljelemään sekä kerä-, kukka-, että parsakaalia.
Tänä vuonna otin opikseni viime vuodesta, enkä antanut kirppojen syödä satoani. Kasvatin kaalit tosi isoiksi taimiksi kasvihuoneessa ja kun maalle istuttamisen jälkeen kirppalauma hyökkäsi, ammuin niitä pyretriinillä. Eipä siinä. Ainakin ne vähenivät tehokkaasti. En istutellut mitään karkottavia tai haiskahtavia kumppanuuskasveja, mikä oli varmaan virhe!

Kaalit kasvoi ja reikiintyi salakavalasti. 

Nyt sitten heräsin taas kovinkovin myöhään tekemään asialle mitään. Kaalit ovat jo reilusti polven korkuisia, mutta muistuttavat enemmän virkattua taideteosta kuin elävää kasvia. Eivätkä ne taida kohta enää elääkään. Napsin pois kaikki pahimmat lehdet ja jätin jokaiseen taimeen pari lehteä. Vaikkakin reikäisiä. Kasvupisteet eivät ainakaan nähdäkseni olleet mitenkään totaalifinaalissa.

Pesin kaikki kaalit suihkuttamalla mäntysuopavettä ja levitin lopuksi tuhkaa maahan siltä varalta että se auttaisi. Laitoin myös nokkosvettä likoamaan. Tänään kun käväisin katsomassa, olivat öttiäiset toki vähentyneet selvästi, mutta rouskutus vaan kävi kumminkin. Siispä suihkuttelin nokkosvettä kyytipojaksi.

Toukkia on ainakin kahdenlaisia. Käsittääkseni toiset ovat kaaliperhosen ja toiset kaalikoin toukkia. Sitten on vielä semmoisia tummempia. Kummatkaan eivät tykänneet kovinkaan pahaa mäntysuovasta tai nokkosvedestä. Sumutuksen paine toki sai ne lentelemään ainakin toisinaan lehdeltä alas.

Herää epäilys että uskaltaakohan kaupan kaaliakaan enää syödä, kun niihin on varmaankin täytynyt käyttää ihan kauheita myrkkyjä jotta ne on saatu rei'ittämättöminä myyntiin saakka...

Kesän viettoa

Mökilläkin piti käydä vähän ihmettelemässä juhannuksena! Yleensä en pidä keltaisesta väristä mutta tänne se kuuluu ehdottomasti!

Olenpas ollut laiska postailija! Yritys sukkuloida duunin ja loman välillä ei ole ihan helppoa. Koko ajan olen ikäänkuin väärässä paikassa. Olen siis paiskinut töitä, sekä yrittänyt vahtia puutarhaa, sekä vähän edes löysäillä ja hengailla meidän pikku poikasten kanssa. Maalatakin pitäisi...listoja siellä, listoja täällä... Eikä ne koskaan lopu! Eikä rikkaruohot! Mistä niitä tuleekin!?

Laitoin pukuhuoneen seinälle vanhan saunan seinällä olleet laminoidut rahtilaivajulisteet.

Olkkari-toimiston sohva kaipaa uudet kankaat, mutta en keksi millaiset... DVD-hylly on entinen ikkuna. Sieltä vetää talvella ihan sikana, mutta on se muuten aika kiva!